Orientaatioviikko oli, meni ja on ollut mennyttä jo pitkään. Alla kuvia siitä, miltä alku näytti. Kulttuurishokkia käsitelleeltä luennolta opitut shokin vaiheet kuherruskuukaudesta negatiiviseen vaiheeseen on koettu. Nyt ollaan jo kotona.

 

Ilmaispaitoja ja muuta krääsää tulee joka tuutista. Tämä päällä pitää kuulemma poseerata jossain idyllisessä suomalaisessa maisemassa ja lähettää kuva takaisin ravintolanpitäjälle. Tulevan kesän suopotkupalloturnaus tarpeeksi suomalaista?

 

Ilmainen lounas oli tarjolla joka päivä. Jonotusta vastaan. Usein tarjolla tuttua BBQ:ta (hampurilaisia ja mac'n'cheeseä).

 

Joissain asioissa maailman mahtimaa on selvästi muita jäljessä. Puhelinliittymät ovat todella kalliita, palkit puhelimessa usein nollassa ja netin käyttö rajattua. Kaupoissa ihmiset maksavat edelleen shekeillä. Nettipankit ovat uusinta uutta ja siellä maksaakseen tulee tietää vastaanottajan kotiosoite.

 

Vierailu yhdeksi maailman parhaaksi eläintarhaksi ränkätyssä Henry Doorly Zoossa oli eläintarhassa työskennelleen allekirjoittaneen eniten orientaatioviikolta odottamia hetkiä.

 

Näyttelyt olivat tuttuun jenkkityyliin isoja, upeita ja mielikuvituksellisia. Yllä kaljurottien yhteiskunta!

 

Eläintarhan lippulaivalla, maailman suurimmalla sisäaavikolla, tuntui lähinnä lypsylehmältä. Yhdessä jonossa mentiin, samat kuvat otettiin.

 

Vaikka eläintarha upea kokemus olikin, uudelleen sinne tuskin tulee eksyttyä. Vaikka tarha tekeekin paljon suojelutyötä, monessa kohtaa mentiin ihmisten ehdoilla. Monet aitaukset olivat aivan liian pieniä - vain jotta asukit nähtäisiin varmasti. Jenkit onnistuvat myös aina uudelleen yllättämään haluttomuudellaan kävellä. Tarhassa kiertävään junaan jonotettiin sama matka, joka junalla haluttiin kulkea. Puoli tuntia odotusta muutaman minuutin kyydistä. Kannattaa.

 

Orientaativiikko oli täynnä luentoja käytännöistä, byrokratiasta, koulunkäynnistä ja arkipäivän elämästä. Viisumiasioita, turvallisuusprotokollia, retkiä pankkiin. Kuivan kampuksen iltaohjelmiin kuului BBQ:ta, yhteisleikkejä, elokuvia ja aikaisia yöunia. Erasmus-vaihtoja todistaneen mielikuvissa viilettäneet kostean villit illat loistivat ohjelmassa poissaolollaan. Kuvassa tytöille jaetut raiskauspillit.

 

Suihku päivittäin, sillä hajusi loukkaa amerikkalaisia! Hampaidenharjaus on myös pop. Muistakaa, että vaatteet pestään jokaisen käyttökerran jälkeen!

 

Koska todellinen iltaohjelma puuttui, sitä piti keksiä itse. Dowtown tulikin tutuksi.

 

Yksi Omahan suurista nähtävyyksistä: Bob Kerrey Pedestrian Bridge. Samalla seisomalla kaksi osavaltiota.

 

Kosteampia illanviettoja.

 

Vesileikkejä.

 

Hunajakaljaa helteeseen.

 

Ensimmäiset veljeskunta-pirskeet, BBQ:ta ja talokierroksia. Hulppeat oltavat pojilla. Useat vastaavanlaiset tapahtumat ovat kuivia, sillä alkoholilaki on tiukka. Puolet nuorista ei juo. Yksikin alaikäinen kosteissa bakkanaaleissa, kaikki kusessa. Veljeskuntien tärkein tehtävä onkin luoda kontakteja ja nostattaa yhteishenkeä. Näillä pojilla koulun korkein yhteiskeskiarvo.

 

Kolmen dollarin elokuvia cocktaileilla ja ruokatarjoilulla saliin.

 

Ilmaiskrääsän jakotilaisuus ja tutuksi tullut BBQ.

 

Yliopiston tervetulotilaisuus palautti takaisin lukioaikoihin. Koulun oma kannatuslaulu ja maskotti, cheerleaderit, marching band - asioita, joita viileän akateemisista eurooppalaisista yliopistoista ei tule löytämään.

 

Itävaltalaisten lempipaikassa, pihviravintola Longhornissa. Kuivaa lohta, maistuvaa paikallista olutta.

 

Periamerikkalaisia keltaisia busseja.

 

Ja kesytettyjä buffaloita.

 

Ja yllätysvoitto! Some on täällä se juttu. Kaikesta pitää tykätä. Tällä kertaa oppilaskunnan facebook-sivusta tykkääminen poiki koulun logoin varustetun collegepaidan, juomapullon sekä rahaa yliopiston kirjakauppaan!